Yhteisöllisen oppiminen nähdään olevan haasteellista luoda laadukkaaksi verkkoympäristössä eritoten laajan opettaja- ja oppilasjoukon keskuudessa. Verkkoympäristön luomat vuorovaikutustilanteet ovat hankalia, sillä henkilöiden ilmeet ja eleet jäävät täysin vuorovaikutustilanteiden ulkopuolelle. Tällöin sitoutuminen työhön nähdään haasteellisena. (Arvaja & Mäkitalo-Siegel, 2006, s. 122, 136) Jaksosuunnitelmassamme ei kuitenkaan ole tarkoitus opiskella pelkästään verkkoympäristössä vaan verkkoympäristöä käytetään hyväksi osana opiskelua. Oppilailla on olemassa opiskelutilanteita, joissa he pääsevät keskustelemaan asioista kasvotusten, jolloin aidot vuorovaikutustilanteet pääsevät syntymään. Samoin videoneuvottelut helpottavat aidon vuorovaikutustilanteen muodostumista, sillä keskustelu ei jää tekstin tasolle, vaan oppilaat näkevät konkreettisesti henkilön, jonka kanssa he kommunikoivat.
Kuitenkin tekstitasolla käytävä oppiminen ja keskustelu vaativat etenkin kolmasluokkalaisilta oppilailta paljon: heidän on kyettävä miettimään, miten he asiansa ilmaisevat, jotta muut ymmärtäisivät hänet oikein. Onkin äärimmäisen tärkeää, että väärinymmärrysten välttämiseksi oppilaat saavat toisiltaan palautetta tuotoksiinsa. Opettajan tehtävänä onkin tuntea yhteisöllisen oppimisen taustat ja teoria perin pohjin, jolloin hän kykenee ohjaamaan oppilaita oikeanlaiseen palautteenantoon sekä esittämään oikeanlaisia kysymyksiä, jolloin oppilaat joutuvat miettimään todellisia syitä ja selityksiä. Tarkoituksena ei ole, että oppilaat myöntelisivät toisiaan, vaan jotta todellista yhteisöllistä oppimista pääsisi syntymään, on oppilaiden kyettävä esittämään kysymyksiä, vastaväitteitä, mielipiteitä tai mahdollisesti lisäämään jotain omaa toisten oppilaiden ajatuksiin, jolloin ne kehittyvät ja kasvavat. Argumentointi ei kuitenkaan saa tapahtua kohdistuen itse oppilaaseen tai oppilaiden välillä, vaan sen tulee aina kohdistua ajatuksiin ja ideoihin. Tärkeää on myös se, että jokaisen oppilaan idea huomioidaan jollain muotoa eikä omia polkuja anneta muodostua vaan oppiminen ja ongelmanratkaisu tapahtuvat oppilaiden kesken yhdessä. (emt, s. 132-134) Näiden avulla oppilaiden kesken pitäisi syntyä yhteenkuuluvuuden tunne, jolloin jokaisen panos työhön kasvaa.
Arvaja, M.,& Mäkitalo-Siegl, K. (2006). Yhteisöllisen oppimisen kognitiiviset, sosiaaliset ja kontekstuaaliset tekijät: verkkovuorovaikutuksen näkökulma. Teoksessa Häkkinen, P., Järvelä, S.,& Lehtinen, E. (Toim.) Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö (s. 125-146). Helsinki: WSOY.
