Tulevaisuudenluonto’s Blog

Opettaja ja oppilas kohtaavat eri tilanteissa erilaisia, toisistaan hyvin poikkeaviakin rooleja. Roolit määräytyvät aina eletyn kontekstin mukaan: ihmisten, ympäristön ja toiminnan vuorovaikutuksessa. Nämä roolit on hyvä tiedostaa, ja niiden käytännön merkitystä on syytä pohtia, jotta niitä voidaan hyödyntää mahdollisimman hyvin. Näin niistä mahdollisesti aiheutuviin ongelmiin kyettäisiin varautumaan ja kääntämään ongelmat oppimisen hyödyksi. Opettajan ja oppilaiden lisäksi projektikokonaisuuteen osallistuvat myös yhteistyökoulun jäsenet sekä mahdollisesti muut koulun opettajat aineiden integroinnin yhteydessä. Seuraavassa pohditaan opettajan ja oppilaan roolia jaksosuunnitelmamme aikana. Jaksosuunnitelman teoreettisena pohjana tietämme viitoittaa yhteisöllinen oppiminen. Tällä on luonnollisesti suuri(n) vaikutus suunnitelman toteutuksessa syntyvien roolien muodostumiseen. Muita kantavia teemojamme ovat teknologian hyödyntäminen sekä sokraattinen dialogi. Kaikissa niissä on omat ominaispiirteensä, mutta jokaisessa korostuu oppilaan rooli subjektina, maailmansa konstruoijana, ihmettelijänä, keskustelijana, pohtijana ja aktiivisena yhteisön jäsenenä. Opettaja sen sijaan ei ole enää behavioristisen opin mukainen kyysenalaistamaton tiedonsyöttäjä, vaan pikemminkin ohjaaja, tukija, kysymysten esittäjä, mutta ennen kaikkea myös vastuunkantava aikuinen. Sosio-kognitiivisessa yhteisöllisen oppimisen näkemyksessä oppiminen pohjautuu oppilaiden yhteisiin kognitiivisiin prosesseihin ja vuorovaikutukseen toisten kanssa (Arvaja, & Mäkitalo-Siegl 2006. s.126). Yhteisöllinen oppiminen vaatii oppilaalta riittävää kypsyyttä, jotta hän kykenee keskustelemaan, argumentoimaan ja pohtimaan yhdessä muodostuvia käsityksiä. Kolmasluokkalaiselta ei voi vielä kovin abstraktia ajattelua vaatia, mutta jo hän kykenee omalla tasollaan kaivautumaan hiukan pintaa syvemmälle. Tämä vaatii sekä yhteisöllisen oppimisen metodin harjoittelua että opettajalta taitoa ohjata oppilaita sopivalla tavalla: herkkyyttä huomata, milloin oppilas tarvitsee vahvempaa tukea, esimerkiksi pohdittaessa jääkauden seurauksia kolmannella oppitunnilla, ja milloin riittää pelkkä kevyt puhallus oikeaan suuntaan. Tässä tulevat esiin oppilaan vastuuta ottava rooli ja opettajan pikemminkin ohjaileva kuin opettava rooli. Opettaja on usein oppilaidensa kanssa tasavertainen keskustelukumppani, joka laskeutuu korokkeelta samalle tasolle oppilaiden kanssa. Tällöin oppilaiden on helpompi tuoda esiin omia näkemyksiään. Kun opettaja ikään kuin siirtyy näyttämöltä sen reunalle, saattaa olla vaarana, että opettaja unohtaa vastuunsa. Huolimatta siitä, että opettajan rooli ei ole niin selkeä ja vahva kuin se perinteisesti ajatellen on, opettajalla on silti ohjakset vahvasti omissa käsissään, ja hän on vastuussa oppilaiden toiminnasta ja oppimisesta. Päällisin puolin saattaa vaikuttaa, että opettajanhan ei tarvitse tehdä muuta kuin työntää kysymykset oppilaiden eteen, käskeä keskustelemaan ja olemaan omatoimisia, ja sen jälkeen painua kahville opettajanhuoneeseen. Opettajan tehtävä on kuitenkin entistä haastavampi sopivien kysymysten asettelijana ja hedelmällisiin kohtiin tarttumisen ohjailijana, sekä ennen kaikkea motivoijana. Yksi opettajan ehdottomasti tärkeimmistä rooleista onkin motivaation luoja. Jaksosuunnitelmamme on melko intensiivinen ja vaatii oppilailta suurta paneutumista. Tietotekniikan keinoin voidaan luoda hauska ja viihdyttävä oppimisympäristö, joka motivoi oppilaita, mutta tieto- ja viestintätekniikka voivat toimia myös sisäisinä motivoijina. (Häkkinen, Järvelä,& Lehtinen 2006. s. 61) Kun oppilaat on saatu kiinnostumaan aiheesta, oppiminen tapahtuu innostuksen varjossa ihan huomaamatta. Jakson aiheet tietoteknisine sovelluksineen ja monine integrointeineen ovat uskoakseni sen verran mielenkiintoisia, että kunhan opettaja saa aluksi esitettyä tulevan touhun kiinnostavalla tavalla, ei motivaatio-ongelmia tulevaisuudessa ole. Toki opettajan tulee pitää huolta, ettei ryhmässä synny turhautumista liian vaikeista tai helpoista tehtävistä. Opettajan on pidettävä silmät ja korvat alituisesti auki. Koska kyse on yhteisöllisestä oppimisesta, työskentely tapahtuu pitkälti yhteistyössä toisten oppilaiden kanssa. Tällöin oppilaan tärkeä rooli on myös ryhmän jäsen. Yhteistoimintaan osallistujilla on yhteinen tehtävä/ongelma, johon he ovat sitoutuneet, ja josta he pyrkivät saavuttamaan yhteisen ymmärryksen. Osallistujat viittaavat toistensa ideoihin, laajentavat niitä ja ratkaisevat yhteisesti ongelmia. (emt. 131.)Yhteisöllinen oppiminen tarjoaakin herkullisen tilaisuuden sosiaalisten taitojen opettelulle. Oman mielipiteen esittäminen ja perusteleminen, toisen kuunteleminen ja ennen kaikkea muiden kunnioittaminen ovat avaintaitoja tulevaisuuden maailmassa. Ryhmässä syntyy joskus myös konflikteja oppilaiden välillä. Näihin tilanteisiin tulee tarttua heti, ja ne voidaan kääntää hyviksi oppimistilanteiksi. Opettaja saa näin myös tasapuolisen erotuomarin roolin.

Teknologian käyttö opetuksessa asettaa opettajan rooliin paineita. Tietokone saattaa tuntua opettajalle uhalta, vaikka kone opettajan korvikkeena –kuva on osoittautunutkin epärealistiseksi . Opettaja ei enää olekaan ylivoimainen asiantuntija, kun oppilaat päihittävät opettajan teknisissä taidoissa. (Lam & Lawrence 2002.) Opettajan tulisi kuitenkin osata suhtautua tähän tilanteena, joka voidaan käyttää hyödyksi. Teknologian hyödyntäminen tuo oman haastavan lisänsä työskentelyyn ja myös opettajan ja oppilaan rooleihin. Voi nimittäin olla, että oppilaat taitavat tietotekniikkaa opettajaansa paremmin. Tällöin opettajan ei saisi väheksyä ja tallata oppilaan tietoja oman auktoriteettinsa horjumisen pelossa, vaan nämäkin tilanteet tulisi kääntää hyödyksi: osaava oppilas voi toimia apuopettajana ja jakaa tietämystään muille. Näin oppilaan motivaatio ja itsetunto kasvavat, ja kaikki muutkin, myös opettaja, hyötyvät. Kasvatussuhdehan on aina kaksisuuntainen: pelkästään opettaja ei vaikuta oppilaaseen, vaan myös opettaja oppii vuorovaikutuksessa oppilaaltaan.

Lähteet:

Lam, Y, & Lawrence, G. 2002. Practice characteristics that lead to 21st century learning outcomes. Journal of Computer Assisted Learning 15, 295-315.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2004)