Tulevaisuudenluonto’s Blog

Koska opintojaksomme oppimisteoriana toimii pääasiassa yhteisöllinen oppiminen, oppiminen tapahtuu hyvin pitkälle ryhmän jäsenten kesken heidän muodostaessaan yhteistä ymmärrystä opeteltavasta asiasta (Arvaja, & Mäkitalo-Siegl 2006, s. 125). Pohtiessaan ja jakaessaan luokkatovereiden ja ystävyyskoulun oppilaiden kesken tietoa omasta kotipaikkakunnastaan sekä Järvi-Suomen alueesta, oppilaat sekä synnyttävät uutta tietoa että syventävät ennalta jo olemassa olevaa tietoaan, mikä on yhteisöllisen oppimisen perusidea. Jotta oppiminen olisi laadukasta ja todellista yhteisöllistä oppimista, on oppilaiden pystyttävä esittämään kysymyksiä ja mielipiteitä ideoista, jolloin ideat kehittyvät, eikä keskustelu jää pelkän myötäilyn varaan. (Arvaja, & Mäkitalo-Siegl 2006, s. 133) Ystävyyskoulujen yhteistyö mahdollistaa sen, että oppilaat saavat ainutlaatuista asiantuntijatietoa alueidensa asukkailta. Tällaista tietoa ei ole saatavilla kirjoista, vaan ainoastaan alueen asukas pystyy kertomaan kokemusperäistä tietoa itselleen tutusta alueesta.

Myös verkko-oppiminen luo oman merkityksensä opintojaksomme aikana yhteisölliseen oppimiseen, sillä se on hyvin suuressa roolissa oppimisessa muun muassa blogikeskustelujen kautta. Verkko-oppimisen myötä myös sellaiset oppilaat, jotka jäävät ryhmätilanteissa usein taka-alalle, pääsevät osallistumaan keskusteluihin ja ideoiden kehittelyyn, kun he saavat rauhan ilmaista itseään tekstin välityksellä. Verkko-oppimisessa tietoa myös käsitellään eri tavalla kuin pelkän keskustelun avulla: oppilaan joutuessa pohtimaan kirjoituksensa sisältöä, hän samalla käsittelee oppimaansa asiaa eri tasolla kuin keskustellessa ja ymmärrys asiasta syvenee.

Yhteisöllisen oppimisen ja verkko-oppimisen lisäksi opintojaksomme kantava oppimismenetelmä on Sokraattinen dialogi. Opintojakson idea oppimisesta pohjautuu siihen, että oppilaat työskentelevät yhdessä keskustellen opiskeltavista asioista opettajan toimiessa lähinnä keskustelun alkuunpanijana ja tarpeen vaatiessa keskustelun oikeilla raiteilla pitävänä ohjaajana eikä siis perinteisenä tietoa jakavana aikuisena. Kun oppilaat keskustelevat yhdessä opiskeltavista asioista, tieto syvenee saadessaan useita erilaisia näkökantoja eri oppilailta. Vaikka kuinka yrittäisi pohtia eri näkökulmista jotain asiaa, usein jää huomaamatta jokin näkökanta, jonka toinen voikin huomata suoriltaan. Erityisesti opintojaksomme aikana näin uskoisi käyvän hyvinkin tiheään, sillä eri paikkakuntien oppilaat näkevät oman kotipaikkakuntansa aivan eri tavalla kuin ulkopaikkakuntalainen. Sama pätee myös toisinpäin: ulkopaikkakuntalainen saattaa huomata jonkin sellaisen asian, mitä itse pitää itsestäänselvyytenä tai ei edes huomaa ollenkaan. Tällaiset seikat luovat taatusti hedelmällisiä keskusteluja.

Arvaja, M.,& Mäkitalo-Siegl, K. (2006). Yhteisöllisen oppimisen kognitiiviset, sosiaaliset ja kontekstuaaliset tekijät: verkkovuorovaikutuksen näkökulma. Teoksessa Häkkinen, P., Järvelä, S.,& Lehtinen, E. (Toim.) Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö (s. 125-146). Helsinki: WSOY.