Tavoitteiden saavuttamista tukee Jerosen maantiedon kurssilla (2007) esittelemä spiraaliperiaate. Periaatteen ideana on, että siinä opetus etenee läheltä kauas tai tutusta tuntemattomaan. Opiskeltavasta asiasta olisi myös Barnsfordin, Brownin ja Cockingin (2002, s. 58) mukaan ensin saatava kerättyä jonkinlainen esitieto, ennen kuin sitä voi lähteä laajentamaan. Meidän projektimmehan lähtee liikkeelle siitä, että oppilaat perehtyvät oman paikkakuntansa maisema-alueen perustietoihin. Ensin he siis keräävät samat tiedot omasta alueestaan kuin mitkä he tulevat keräämään Järvi-Suomesta. Samalla kun he oppivat asioita omasta alueestaan, niin tutustuvat opiskelumateriaaliin, -välineisiin ja -tehtäviin. Näin uuteen alueeseen tutustuminen ei ole niin rankaa, kun menetelmät ovat jo tutut. Saukkoriipi-Haapalan mukaanhan uutta asiaa ei saisi opettaa uudella välineellä. Tällöin oppilaat eivät voi keskittyä oppimiseen, kun aikaa menee välineisiin tutustumiseen. Vaikka hän puhuukin matematiikan välineistä, niin näkisimme, että sama tilanne koskee myös muita materiaaleja ja välineitä eri oppiaineissa.
Kun oppilaat ovat ensin saaneet tutustua omaan paikkakuntaansa ja saaneet kerätä siitä tietoja, on heidän helpompi alkaa etsiä tietoja toisesta alueesta. Heillä on jo alustavaa tietoa siitä, mitä heidän tulee etsiä ja kenties myös siitä, mistä tuota tietoa voi löytää. Uuteen alueeseen tutustuminen saa myös aivan uutta kiinnostusta, kun oppilaat tietävät saavansa esitellä oman tutkimuksensa toisen koulun oppilaille. Tämä on yksi motivaatiotekijä, jonka uskomme kantavan suhteellisen pitkää prosessia eteenpäin. Tästä syystä olemme myös tieto- ja viestintätekniikan välineet nostaneet merkittävään asemaan suunnitelmassamme. Tieto- ja viestintätekniikka tukee myös omalta osaltaan oppimista. Se tarjoaa oppilaille todella suuren tietovaraston ja blogin välityksellä myös mahdollisuuden keskustella toisen koulun oppilaiden ja oman luokan kanssa myös vapaa-ajalla. Blogin avulla oppilaat oppivat tuntemaan toisensa paremmin, mikä on edellytys avoimelle dialogille ja yhteisölliselle oppimiselle. Vain silloin kun oppilaat tuntevat toisensa hyvin, voivat he osallistua keskusteluun avoimesti tuoden oman ajattelunsa kaikkien kuultavaksi. Emmekä usko, ihmisten tätä tekevän, elleivät he luota kanssaihmisiinsä eli tunne näitä kunnolla. Blogi tarjoaa myös mahdollisuuden keskustella opiskeltavasta asiasta paikkakuntalaisten kanssa, jotka voivat tarjota oppilaille tieto, jota lähteistä ei löydy. Tarkoitus on myös että oppilaat vertaavat toisen maisema-alueen tietoja oman paikkakuntansa tietoihin, jolloin he joutuvat vertaamaan ja yhdistelemään.
Opetuskokonaisuus tukee oppimista kaikilla Millerin ja Sellerin jaottelemilla kolmella epistemologisella tiedon ja oppimisen kategorioilla eli transmissio, transaktio ja transformaatio. Transmissiolla tarkoitetaan tiedon siirtoa, joista meidän projektissamme on esimerkiksi videot ja käytetyt verkkosivut. Transaktio taas on vuorovaikutteista kontekstisidonnaista tiedon konstruointia, josta esimerkkinä käy juuri blogi -työskentely. Transformaatiolla taas tarkoitetaan pyrkimystä muuttaa opitun avulla vallitsevia oletuksia ja uskomuksia hyödyntäen kriittistä tiedonhankintaa ja kommunikaatiota. (Portimojärvi & Saarinen, 2001) Tämä tavoite voidaan saavuttaa mielestäni, jos oppilaat oppivat jotain uutta toisen koulun oppilaista, luopuvat ennakkoluuloistaan ja saadessaan uutta tietoa, voivat jopa näitä mielikuviaan muuttaa. Hyvä esimerkki voi olla vaikkapa ennakkokäsitykset Järvi-Suomesta maalaisten asuinalueena, mutta tutustuttuaan alueen elinkeinoihin ja kulttuuriin, voivat oppilaat muuttaa käsitystään asiasta.
Edellä on kuva Jonassenin (1995) esittämästä merkityksellisen (laadukkaan) oppimisen seitsemästä tekijästä. Sen mukaan oppimisen tulee yhtä aikaa olla aktiivista, yhteistoiminnallista, vuorovaikutteista, reflektoivaa, autenttista, tavoitteellista sekä konstruktiivista ja kaikkien osa-alueiden tulee olla jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään – oikeammin voisi sanoa, että jo oppiminen on laadukasta, ovat nämä tekijät koko ajan yhteydessä toisiinsa. (Portimojärvi & Saarinen, 2001)
Meidän projektissamme toteutuu mielestämme kaikki nämä ulottuvuudet. Aktiivisuus tulee esille siinä, että kaikki saavat osallistua ja kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa työn etenemiseen, myös koko prosessi on koko ajan kehittyvä, joten se vaatii osallistujiltaan aktiivista otetta. Yhteistoiminnallisuus on meillä koko ajan esillä, tekeväthän oppilaat työtä oikeastaan koko ajan yhdessä oman luokan sisällä tai toisen koulun kanssa. Vuorovaikutteisuus tulee esille jo esittämässä työskentelytavassa. Verkkokeskustelut tarjoavat myös ujoille mahdollisuuden osallistua vuorovaikutukseen ja sanoa oman mielipiteensä. Reflektiota tarvitaan työssä jatkuvasti, sillä tavoitteena on, että oppilaat saavat toimia lopuksi oman alueensa asiantuntijoina. Asiantuntijuus vaatii halua oppia ja ymmärtää, jotka taas vaativat reflektiota – uskoako sen, mitä on jo oppinut, vai etsiä vielä sille varmistusta tai uutta tietoa. Vuorovaikutus ja yhteistoiminnallisuus myös tukevat mainitsemiamme sosiaalisten taitojen kehittymistä. Erityisesti esille nostamamme argumentointitaidot ja toisen huomioon ottaminen keskustelussa korostuvat meidän taustateorioissamme eli yhteisöllisessä oppimisessa ja Sokraattisessa dialogissa.
Autenttisuus tulee esille monella tavalla; oppilaat tutustuvat ensin heille tuttuun alueeseen ja keräävät siitä itselleen tärkeitä eli myös he saavat valita opiskeltavaa sisältöä. Oppimisen on tarkoitus lähteä oppilaista, heidän mielenkiinnonkohteistaan, huomioiden kuitenkin myös opettajan tavoitteet. Autenttisuus tulee esille myös videoneuvotteluissa. Tavoitteellisuus on mukana koko projektin, oppilaat saavat itse määrittää osan tavoitteista, mikä tukee motivaatiota. Myös välitavoitteet auttavat kolmosluokkalaisia oppilaita jaksamaan pitkän projektin, aina jännittäviin videoneuvotteluihin valmistautuminen on myös yksi tavoitteista. Tärkeää on siis asettaa lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet: asiantuntijuus omasta maisema-alueesta ja kokonaisuuksina kerätyt tiedot toisesta alueesta. Konstruktivismi tulee varmasti esille kaikissa vaiheissa, kuten spiraalimallin käyttö prosessin etenemisessä. (Portimojärvi & Saarinen, 2001).
Edellinen kuva edustaa verkkoympäristöjen erilaisia ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia Hein (et al.) jaottelun mukaisesti. Sen vaaka-akselilla ovat vastakkaisina verkkoympäristö tuotteena ja prosessina ja pystyakselilla verkko osana opetusta ja vain verkko. (Portimojärvi & Saarinen, 2001). Näiden osa-alueiden summasta saadaan arvioitua verkon käyttöä ja sen hyödyllisyyttä opetukselle. Lainaamallamme sivustolla kerrottiin siitä, että tarkoituksena olisi laadullisen oppimisen tuemisesksi saada tuettua enemmän overkon käyttöä C ja D neljänneksiin. Tällöin opetuksessa jää verkon käyttö avoimeksi eli sen käyttöä voi harkita tilanteen mukaan. Neljänneksissä myös korostuu prosessi ennen tuotetta. Koulutuksessamme on kaikissa aineopinnoissa painotettu juuri tätä asiaa motivaation ja todellisen oppimisen arvioinnissa. Meidän prosessissamme korostuu juuri prosessiluonne, mutta tarpeellisia ovat myös valmiit tuoteet, niin lähdeaineistona kuin opetuksen tukena. Verkkotyöskentely on meillä tärekässä asemassa, mutta myös muuta opetusta jakson aikana oppilaat saavat. Verkkotyöskentelyn asemaa nostaa se, että me uskomme sen olevan oppilaita kiinnostavaa ja opiskelua motivoivaa. Tieto- ja viestintätekninen osaaminen kuuluvatkin luonnollisena osana meidän projektimme tavoitteisiin, ja työskentelyn lomassa oppilaat niitä varmasti myös oppivat. Kaikki nämä kuvaamani neljä osa-aluetta ovat kuitenkin meidän prosessissamme nähtävillä, joskin toiset painottuvat enemmän.
Edellisiin nojaten uskomme, että prosessimme tuottaa oppimista ja vielä tarkemmin laadullista ja syvällistä oppimista. Tietenkin aina löytyy myös niitä opiskelijoita, joita meidän tapamme ei auta oppimaan, mutta näissä tilanteissa opettaja voi käyttää omaa asemaansa näiden oppijoiden tukemisessa. Tietotekniikka tukee kuitenkin tarkoituksenmuakisesti oppimista ja antaa uutta perspektiiviä oppimiseen ja työskentelyyn. Olemme tavoitteissa tuoneet esille niistä keskeisimpiä, mutta näiden ohella voisi OPSiin nojaten löytää myös muita tavoitteita.
Lähteet
Bransford, J., Brown, A. & Cocking, R. (2002) How people learn. Brain, Mind, Experience, and School (6.th edition). Washington D.C.: National academy press.
Portimojärvi, T. & Saarinen, R. (2001) Ongelmaperustainen opiskelu werkossa. Seminaarityö. [online viitattu 6.5.2009], Saatavilla html-muododssa: <URL: http://www.cs.uta.fi/ipopp/www/ipopp2001/posa/>.
